Miten tutkimusnäyttö viedään käytäntöön ja mitä se vaatii ammattilaisilta?
Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Hoitajat.net sivustolla.
Tutkitun tiedon vieminen käytäntöön ei ole aina helppoa.
Terveydenhuollon ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus toimia näyttöön perustuvasti. Käsitys siitä, mitä näyttöön perustuvuus tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tasolla ja, miten näyttöön perustuva toiminta yhdistetään omaan työhön, vaihtelee organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden välillä.
Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 8§) Väestöllä on oikeus saada hyvää hoitoa mukaan lukien terveyden edistäminen. Siksi ammattilaisten tulee pyrkiä kaikin tavoin vähentämään hoitomenetelmien perusteetonta vaihtelua, joka asettaa asiakkaat/potilaat eriarvoiseen asemaan ja vaarantaa potilasturvallisuutta.
Hoitotyön tutkimussäätiön ja Skhole Oy:n yhteistyössä tuottama kirja ”Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin” antaa alan toimijoille kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, sen tukirakenteista, vakiinnuttamisen prosesseista ja tulosten arvioinnista. Tämän uuden kirjan fokus on näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä ja sen vakiinnuttamisessa sekä sen tuottamien tulosten arvioimisessa.
Kirjan otsikko jo paljastaa kirjan idean. Näyttöön perustuva toiminta lähtee tarpeesta tarkastella toimintaa ja kehittää sitä tiedon uudistumisen myötä. Lisäksi kirja korostaa sitä, että tulosten saavuttamista vahvistaa näyttöön perustuvan toiminnan pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen prosessi.
Kirjan rakenne
Kirjaan on tiivistetty näyttöön perustuvan toiminnan monivaiheinen prosessi (Kuvio 1). Ensimmäisessä luvussa kootaan yhteen kirjan lähtökohtia, kuten esimerkiksi kirjan yhteiskunnallinen tarve ja näyttöön perustuvan toiminnan eettiset kysymykset sekä esitellään näytön käyttöönottoa edistävä näytön vakiinnuttamisen teoria. Kirjan rakenne etenee loogisesti kehittämistarpeen tunnistamisesta, tarvittavalle muutokselle tavoitteen asettamiseen, yhtenäisen käytännön ja näytön käyttöä tukevien rakenteiden luomiseen, näytön levittämiseen ja vakiinnuttamiseen toimintaprosesseihin sekä näyttöön perustuvan toiminnan vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin. Kirjan punaisena lankana kulkee se, että rakenteet mahdollistavat prosessit, jotka tuottavat tulokset.
Kuvio 1. ”Näyttöön perustuva toiminta: Tarpeesta tuloksiin” kirjan rakenne (Korhonen ym. 2018)
Kirja on täynnä käytännönläheisiä esimerkkejä ja kuvioita, jotka helpottavat näyttöön perustuvaan toimintaan liittyvien käsitteiden ja prosessien ymmärtämistä. Esimerkiksi kirjassa selkeytetään näytön käyttöönottamisen ja käytön vakiinnuttamiseen liittyviä käsitteitä sekä erotetaan toisistaan näytön vakiinnuttamisen tukena käytettävä prosessiarviointi ja näyttöön perustuvan toiminnan lopputulosarviointi.
Hoitotyön tutkimussäätiön tuottaman kirjan sisällöstä ja sen kirjoittamisen vaiheista
Yksi kirjan kirjoittajista, tutkija Anne Korhonen, arvioi, että uuteen kirjaan onnistuttiin kokoamaan näyttöön perustuvan toiminnan kokonaisuus. Kirja ei ole varsinainen menetelmäopas perinteisessä mielessä, vaan antaa kokonaiskuvan. Tieto tästä kokonaisuudesta on ollut kovin pirstaleisena kansainvälisessä kirjallisuudessa ja siksi kirja nähtiin tarpeellisena. ”Nyt ei olla enää siinä vaiheessa, että määritellään näyttöön perustuva toiminta, vaan kuvataan, mitä pitää tapahtua ja tehdä tulosten saavuttamiseksi,” kertoo Anne.
Anne Korhonen kertoo haastattelussa tarkemmin kirjan sisällöstä ja sen kirjoittamisen vaiheista.
Miksi kirja on tarpeellinen?
Kirjan taustalla on tieto siitä, että tutkimuksella vaikuttavaksi ja potilaalle merkitykselliseksi osoitettujen menetelmien käyttäminen mahdollistaa tulosten saavuttamisen. Haasteellisena Anne Korhonen näkee sen, että näyttöön perustuvaan toimintaan saatetaan suhtautua ikään kuin isminä tai muoti-ilmiönä näkemättä sen juridista ja eettistä velvoitetta. Tälle velvoitteelle ovat alisteisia menetelmät, joilla pyritään ratkaisemaan terveydenhuollon toiminnassa esiintyviä ongelmia. Esimerkiksi yhä enenevässä määrin terveydenhuoltoon pyritään tuomaan ulkoapäin monenlaisia ratkaisuja. On hyvä ymmärtää, että erilaisiin ongelmiin tarvitaan erilaisia työkaluja, niiden valinnan lähtökohtana tulee kuitenkin pitää kehittämisen tarpeita ja tavoitteita. Menetelmällä tai työkalulla on aina välineellinen arvo. ”On hyvä asia, että lähdetään esimerkiksi kehittämään terveydenhuollon toimintaa erilaisilla laadunhallinnan kehittämisen työkaluilla. Ei saisi kuitenkaan unohtaa, että laadun kehittäminen on vahvasti sidoksissa näyttöön perustuvaan toimintaan,” Anne toteaa.
Kirja korostaa myös näkemystä siitä, että kun tunnetaan toiminnan kehittämisessä käytettyjen menetelmien vaikutusmekanismi, voidaan tehdä tietoisia päätöksiä menetelmän valinnassa, arvioida sen käyttökelpoisuutta, kehittää sitä ja arvioida sen tuottamia vaikutuksia.
Kirjan keskeinen sanoma
Anne Korhosen mukaan uuden kirjan keskeinen sanoma on, että näyttöön perustuva toiminta vaatii pitkänteisyyttä, suunnitelmallisuutta ja jatkuvaa arviointia koko prosessin ajan. Sitä tulee aktiivisesti johtaa ja kehittää. Tutkimusnäyttöä sovelletaan sellaisissa ympäristöissä, joissa on olemassa paljon prosesseja ja, joissa sosiaalinen konteksti on otettava huomioon. Näyttöön perustuva toiminta ei toteudu pelkästään ammattilaisia käskemällä tai hallinnollisilla määräyksillä noudattaa hoitosuosituksia.
Pitkäjänteisyys tarkoittaa sitä, että on panostettava aktiivisesti siihen, että näyttöön perustuva tieto on niiden ammattilaisten saatavilla, jotka sitä tarvitsevat. Näytön käyttöön ottaminen pitää suunnitella ja on otettava käyttöön sellaisia menetelmiä, joita voidaan jälkeenpäin arvioida. Näytön levittämistä seuraa sen käyttöönotto ja käytön vakiinnuttaminen. Vasta kun näyttö on riittävän täsmällisesti ja kattavasti vakiintunut käyttöön, on toiminta näyttöön perustuvaa. Esimerkiksi Annen mielestä on huolestuttavaa, jos ei tiedetä, miten täsmällisesti ja kattavasti suositukseen perustuva yhtenäinen käytäntö toteutuu hoitamisen arjessa. Ilman tätä tietoa on mahdotonta sanoa, tuottaako yhtenäinen käytäntö aiottuja tuloksia ja miten tulosten saavuttamista voidaan vahvistaa. Siksi ei riitä, että yksikössä on ehkä muutama henkilö, jotka noudattavat esimerkiksi sovittua toimintamallia. Tarvitaan kaikkien sitoutumista.
Anne kertoo, että näyttöön perustuva toiminta on hyvin tunnettu käsite: ”Sitä käytetään monissa tilanteissa myös sloganina. Työyksiköissä saatetaan sanoa, että ”me toimitaan näyttöön perustuvasti”. Suurempana kysymyksenä onkin, missä määrin työyksikössä toimitaan näyttöön perustuvasti?”
Vastuu näyttöön perustuvan toiminnan toteutumisesta
Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajat vastaavat siitä, että toiminta täyttää lakisääteiset velvoitteet. Anne antaa esimerkin johtajien merkityksestä näyttöön perustuvan toiminnan edistämisessä: ”Yksittäisen työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa siihen, että työyksikön toiminta on näyttöön perustuvaa, ovat niukat. Sen sijaan, johtajan aktiivinen rooli esimerkiksi yhtenäisen näyttöön perustuvan käytännön kehittämisessä heijastuu koko työyksikköön ja on kaikkia työntekijöitä enemmän velvoittava kuin yksittäisen työntekijän esittämä vaatimus”.
Työyksikköjen ja organisaatioiden tasolla näyttöön perustuvan toiminnan vastuu on hoitotyön johtajilla. Annen mukaan asiantuntijuustoimintamallin (STM 2009) lisääntyvä hyödyntäminen toisi johtajien rinnalle lisää voimavaroja näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen ja ylläpitämiseen.
On myös mahdollista pohtia laajemmasta näkökulmasta sitä, kenen vastuulla näyttöön perustuvan toiminnan toteutuminen on. Terveydenhuoltolaki (1326/2010, 8§) määrittää, että ”terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön”. Kenen vastuulla on seurata, että terveydenhuollon toiminta Suomessa perustuu näyttöön? Terveydenhuollon organisaatiot keräävät erilaisia tilastoja. ”Esimerkiksi infektioiden määriä seurataan jo nyt, mutta olisi tarpeen esimerkiksi seurata, mitkä ovat vaikuttavia menetelmiä ehkäisemään infektioita,” Anne kertoo.
Valtion rooli näyttöön perustuvassa toiminnassa on turvata hoidon rakenteet ja niihin liittyen luoda myös rakenteita toiminnan seuraamiseksi. Näiden rakenteiden tarve on ajankohtainen tulevaan SOTE uudistukseen liittyvän asiakkaan valinnanvapauden toteutumisen mahdollistamiseksi. Millä perusteella asiakas valitsee palveluntuottajan? Tuleeko asiakkaan tyytyä eri palvelujentuottajien markkinointipuheeseen vai saako hän faktoja päätöstensä perustaksi? Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tuleekin osallistua vahvasti yhtenäisten arviointikriteerien kehittämiseen.
Näyttöön perustuva toiminta koskettaa kaikkia, se on meidän kaikkien yhteinen juttu. Tämän uuden kirjan avulla halutaan herättää keskustelua myös tästä näkökulmasta. Toiminnan toteuttamisessa on pohdittava, miten toimitaan, millaisilla resursseilla mahdollistetaan prosessit ja millaisia tuloksia ne tuottavat!
Näyttöön perustuvan toiminnan tila Suomessa
Annen näkemys näyttöön perustuvan toiminnan tilasta tällä hetkellä on, että näyttöön perustuvan toiminnan käsite ja sen vaatimus ymmärretään hyvin pitkälle. ”Siihen on kovasti pyrkimystä, mutta organisaatiot ovat eri tasolla. On organisaatioita, joissa näyttöön perustuva toiminta on onnistuttu sitomaan organisaation toimintaan linjakkaasti, mutta toisissa organisaatioissa ollaan vielä kattavasti toteutuvan näyttöön perustuvan toiminnan alkuvaiheissa”.
Organisaatioita tulisi kannustaa jakamaan tietoa keskenään näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen edistämiseksi. Anne kertoo, että ”Nimenomaan organisaatioiden välistä yhteistyötä on varaa kehittää. Tähän liittyy SOTE uudistuksen tuoma mahdollisuus: voidaan maakunnissa yhdessä kehittää toimintaa näyttöön perustuvasti.” Uudessa kirjassa pohditaan myös sitä, miksi näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on ajankohtainen SOTE uudistuksen näkökulmasta.
Yhdessä oppiminen ja innovointi
Anne kertoo, että yhteinen innovointi oli innostavinta kirjan kirjoittamisen eri vaiheissa. ”Innostavinta oli, kun me kirjoittajat yhdessä pohdittiin kirjan eri osioiden sisältöjä ja tehtäviä valintoja. Toimistolla olevan fläppitaulun merkitys korostui usein kiihkeäksikin intoutuneessa keskustelussa, jossa mietimme, onko uusi näkökulma perusteltavissa ja millaisia suhteita eri asioiden välillä mahdollisesti olisi. Parasta oli, kun voitiin yhdessä pohtia erilaisia näkökulmia ja teorioita, ja muodostaa näistä yhteinen ymmärrys”, kertoo Anne.
Kirjaprojektin aikana Anne sai kokea, että hänen ymmärrys laajeni siitä, miten vaativa näyttöön perustuvan toiminnan vaatimus on. Näyttöön perustuva toiminta vaatii todella paljon johtajilta ja jokaiselta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselta, mutta ennen kaikkea niiltä, jotka vastaavat toiminnan kehittämisestä. Anne kertoo, että projektin aikana myös näyttöön perustuvan toiminnan täsmällisyyden merkitys kirkastui. Toiminnan pitää olla hoitotyössä täsmällistä ja riittävän kattavaa, että voidaan odottaa niitä tuloksia, joita näytön käytöllä voidaan saavuttaa yksittäisen asiakkaan/potilaan hoidon mutta myös laajemmin koko väestön terveyden edistämisessä.
Ashlee Oikarainen
Lähteet:
STM (2009) Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön. Toimintaohjelma 2009–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:18. Yliopistopaino, Helsinki.
Terveydenhuoltolaki (1326/2010) Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326